|
|
|
|
Runoja
ja niiden kaltaisia
vuosilta 2005-2006
© 2008 Kristo Lunnas
VAPAUDEN VANKILA
B:lle helmikuussa 2006
Vapaus on ihana asia
jollei sitä ole, tukahtuu
Mutta liika vapaus on pahasta
ja voi jonain päivänä
kääntyä vaalijaansa vastaan
sillä vaikka näyttäisi siltä,
että voisi loputtomiin
vaeltaa avoimilla niityillä
ja kirmata ympäri paratiisia
vailla huolia ja riippuvuutta
ja kaikki paha ja epämukava
olisi aidattu ulkopuolelle
jonain päivänä auringon valaistessa luonnon
huomaakin vapauden muuttuneen vankilaksi
ja aita, joka aiemmin suojeli
osoittautuukin muuriksi,
joka eristää itsen ulkomaailmasta
eikä kukaan koskaan tiedäkään sinun olleen
eikä sille enää voi mitään
niin korkea on aita
ja kun syksy viimein pudottaa viimeiset lehdet,
hedelmät on syöty aikapäiviä sitten
ja kukat lakastuneet,
kuolee yksin - ikävään
ja vanha varis istuutuu oksalle,
tuo pahanilmanlintu;
sanoo lajitoveriesi
siirtyneen ajasta iäisyyteen
Voi sinua, yksisarvinen vapaa
* * *
HIUKAN KESKIYÖN JÄLKEEN (2 B)
22.11.2005
Hiukan keskiyön jälkeen
kuulin
karamelliäänesi korvanjuuressa
kuvittelin
hoikka vartesi vasten omaani
tunsin
kaiken sen
Kuinka tunnetkaan minut niin hyvin
* * *
KOSKETUS
27.11.2005
Kosketus.
Viime kerran hehku
viipyy vieläkin iholla.
Ja kosketukseni,
kosketuksesi,
kosketuksemme jäljet
- kaikki ne tulevat
jo hakevat paikkaansa.
Aika ei ole puolellani,
lavastan näyttämön sinulle:
kietoudun peitteeseeni,
patja on sinä unessa.
Hellästi hyväilen
tyynyn pehmeää pintaa,
tunnistan tuoksusi.
* * *
TÄHTIPEITON ALLA
4.12.2005
Makaamme yhdessä tähtipeiton alla, kuu lukulamppunani luen sinulle runoa.
Kätesi ovat lämpimät, saat lämmittää kylmiä korvalehtiäni.
- Olet korvaamaton, totean sinulle mukahauskasti.
- Tiedän, vastaat ylpeään sävyyn, ja virnistät minulle.
Otan kasvosi kätteni väliin ja suutelen otsaasi, sitten suutasi...
Onhan, onhan meillä koko yö toisillemme aamuun asti?
Haluan upota syleilyysi,
sulautua sinuun,
löytää kaikki sanat kanssasi,
etsiä upeimmat tähtikuviot
ja uskoa uskomattomaan...
* * *
HAVAHTUMINEN
14.12.2006
Havahduin jälleen hetkeksi
ilahduin
jalkasiko sileä hipaisi pohjettani?
pääsikö olkapäälläni?
rintasiko kyljessäni kohoillen?
Aamu alkaisi sinusta
sinusta hyväntuoksuisesta
sinusta, mutta kun
olinkin itse asiassa kietoutunut itseeni
siinä syy
miksi miehet eivät tahdo mennä jalkahoitoon
* * *
AAMUAURINKO MONTMARTRELLA
23.12.2005
Montmartren aamuaurinko kirkastaa pienen hikipisaran ohimollasi
ja motocrotte hurisee jossakin lähikorttelissa
- Sinun pitäisi nähdä tämä, kuiskaan korvaasi
joka tuoksuu inkivääriltä
- Mikä, huokaiset
ja minä horjahdan eteenpäin
Sinä inahdat
Saan paremman otteen
Keinahdan taas taaksepäin
Voihkaiset
Jostain kuuluu haukuntaa
Tunnen supistelusi, enkä kestä enää
Talvi onkin tullut
eikä parvekekaan ole ranskalainen
mutta se on iso
ja olemme kietoutuneet kirjavaan vilttiin
joten kaikki hyvin
Kesällä voisimme hyvinkin leiriytyä tänne viikonlopuksi
ja leikkiä olevamme autiolla saarella
puolen tusinan hyvän kirjan kanssa
juoda sadevettä
ja rakastella kuin kuolisimme seuraavana päivänä
Kylmyys on hitsannut silmäluomeni kiinni
Sukellan vilttiin ja sulatan ne kaulallasi
ja palaan ulos vaikka olenkin sisällä yhtä aikaa
Katsohan vain
- Sinun pitäisi nähdä tämä, kuiskaan korvaasi
joka tuoksuu tänään vaniljalta
Baskeripäinen nainen jolla on punakuonoinen pikkukoira
toljottaa ylös meihin kuin olisi nähnyt enkelin
- Mikä, huokaiset
ja minä horjahdan eteenpäin
* * *
ITSENÄISET
27.1.2006
Sinun kauniissa kädessäsi on viisi sormea
kaikki itsenäisiä
ja ne voivat kukin tehdä mielensä mukaan
mutta yhdessä ne ovat kaunis kätesi
jota minun käteni ujosti taskun pohjalta vilkuilee
ja toivoo voivansa ottaa kiinni siitä
jolloin meidän kaksi itsenäistä kättämme
olisivat yhdessä kauniit
* * *
ANNA MINUN
2.2.2006
Anna minun pitää sinua hyvänä
Tahdon herätä vierestäsi
levähtää pakaroillasi
ja nukahtaa huulillesi
Haluan piirtää näkymättömiä viivoja suloiselle ihollesi
kuljettaa käteni alas rinnoiltasi ihanan vatsasi kautta
siirtyä pehmeästi alas hehkuvaan syliisi joka vastaa
Anna minun pitää sinua hyvänä nyt
Tahdon herätä vierestäsi huomenna
Emmehän voi tietää vaikka taivas putoaisi jo silloin
tai joutuisimme eri puolille maailmaa
emmekä enää tuntisi toisiamme
* * *
SAIT MITÄ HALUSIT; ET MINUA
3.2.2006
Sanoilla on voimaa
Tietäähän sen lapsikin
joka terrorisoi hiekkalaatikolla
Sanat voivat satuttaa,
tietenkin ne jotka sanotaan
mutta myös ne
jotka jäävät sanomatta
ja ne, jotka epäröivät
tulla sanotuiksi
ja ehkä varsinkin ne
tekevät eniten kipeää
Ja toisinaan
vaikka kaikki pysyisivät vaiti
lausumattomatkin sanat
tempautuvat nousevaan tuuleen
ja kantautuvat korviimme
ennen aikojaan
Äkkiä vain jokin
pieni tuulenvire jossain
paljastaa kohta
tulevan jotain suurta
ja yhtä varmasti
kuin kostea lounatuuli saapuu
sanomattomat sanat
satavat alas
ja kastelevat maan märäksi
niin ettei se hetkeen
saa henkeä
Joskus pienimmätkin
meriveden pisarat
joita tuuli tuo mukanaan
ovat hukuttaa minut
ja saavat ruumiini
nytkähtelemään tuskasta,
kuin jäiset nyrkit
ne iskeytyvät ihooni
ja pahoinpitelevät
minut niin
etten voi enää
aukaista suutanikaan
en ainakaan
vähään aikaan
ja suola polttaa kuin happo
hapertaen kauniit runomme
ja tunteemme
epämääräisiksi paperitolloiksi
joita ei kohta kukaan
koskaan osaa enää tulkita,
mutta silti
kun myrsky viimein laantuu
ja vesi kuivaa
jään katselemaan taivasta
siinä toivossa
ettei sää muuttuisi
sillä voivathan sanat
myös parantaa
En tiedä; kuulemma
Voiko meteorologiin luottaa?
|
|
|
|
