Pärekori
© 2008 Kristo Lunnas
TEHO-OSASTOUSKOVAINEN
17.3.2008
Olenko kenties, vaiko en
teho-osastouskovainen?
Jumalainen nainen
paavinhiippainen,
partainen mies
ristiriippainen?
Kun on hätä
en usko tätä:
Kenties oppi
tää on mätä?
Moraali, etiikka, estetiikka,
semantiikka, romantiikka,
joka iikka kumartaa
hädissänsä jumalaa
Vaan kun hyvin ovat asiat
unohtuvat rukousrasiat
sellainen on mieli sen
kuolevaisen ihmisen
* * *
0,7 MM
2.4.2007
Nyppi, nyppi
Kynä Kyykernyppi
harmaita hiuksia omistajan
Hyppi, hyppi
paperille tökki
otti kai roolikseen somistajan
Sanoja tuli, toisia meni,
oli einige, zweinige, very many
Lopulta sanoikin kuula poks
(Ilman Andyä soi ei Hanoi Rocks)
Teufel! Himmelblau! Helvete! Fan!
Ei hauskaa saa kestää ainiaan...
Kohtaloksi kynäin aina
koituu halpa Made in China
* * *
HETKIMAGIAA
28.3.2007
Se nainen ei tullut koskaan,
ei silloin, eikä milloinkaan.
Näin oli toki käynyt aiemminkin,
mies istuskeli pöydässä
Siilinkarin takanurkassa,
kulutti pitkiä hetkiä,
pudotti pari-kolme
sokeripalaa kahvikuppiinsa,
hienoksi pölyksi hän ne jauhoi
ja aloitti sitten uudestaan.
Eikä nainen siltikään
saapunut paikalle,
ei silloin eikä koskaan.
Sokeripaloissa ei ole magiaa,
mies huokaisi.
* * *
MURREM MURINAT
25.3.2007
On Ransulla serkkuja Mansessa monta:
on Turrea, Peniä karvatonta
ja on joukko myös kelpo isäntiä
jotk' ei leikkele meidän häntiä
Tampereen Murre nyt näin murisee:
"Jaa kuinka nym menee? Kuis hurisee?
Mää olem mää, ja nääs on nääs,
jos sitä et tiärä, nij jääs om pääs!"
Koiran on koirana hyvä olla,
jos haukutaan, uskotaan sovinnolla
Jos olis kaikilla niin kuin Tampereella,
ei kaatuis ne heikotkaan tantereella
Rauha olis ja aika koittais jo uus,
antaisit toisille palkintoluus
Uskokaa nyt vanhaa hallia:
ottakaa, ihmiset, meistä mallia!
Top tykkänään! Jo loppuun älyttömyys!
Pois kiire, suo meille hälyttömyys!
Tilalle haaleiden arvojen
tuokaa laki turpakarvojen!
* * *
KÄPYNEN
20.2.2007
On käpyrauha sen
pienen käpylintusen
elämässä tärkeä,
prioriteetti kärkeä
Kun siemeniä rauhassa
säässäkin nyt lauhassa
syödä saa,
tosi onni koittaa
Eikä näy ees oravaista
kuinka kummaa, eiks ne haista
siemeniä näitä hyviä,
onnellisen elon jyviä
* * *
RUNO ELIMELLE
6.2.2007
Olen kiertänyt kanssasi puoli maailmaa
- muistatko ne rubiiniluolat,
itämaiden usvaiset temppelit,
hetteiköt, tiheiköt, viidakot,
suonsilmät, lampareet?
Yksi kutsui Kullervoksi,
toinen nimesi Tatiksi,
joku kolmas Jormaksi.
Ne kunnian päivät lienevät takana päin
jolloin sait kuulla kehuja, ilot ja surut
koimme yhdessä, maisemat vaihtuivat,
mutta sinä ja minä olimme erottamattomat
- yhdessä aina, minne tie veikin.
Kaikenkarvaiset kaverisi
lienevät turhat, mutta mukavaahan
on pitää kiinni vanhoista tuttavuuksista,
sinä ja minä, meidän jengi,
veteraanit varhaiseläkkeellä.
Haukkujakin on tullut,
olet ollut kusipää, kyrpä, paskiainen,
ja totta kai, kyllä minustakin
sinä olet aikamoinen mulkku,
oma ystäväni.
* * *
UNITARINA
23.11.2005
Sinä olit kai jo unessa, kun minä vasta koputin Nukku-Matin ovelle. Äkillisestä herätyksestä ärtynyt Matti avasi oven ja tivasi, kuka oikein luulin olevani, kun häiritsin kunnon vuorotyöläisten unta. Jupina loppui lyhyeen, kun huomautin kellon olevan jo hyvän matkaa keskivertoperheen pilttien mediaaninukkumaanmenoajan jälkipuoliskolla. Ukko meni hiukan vaikean näköiseksi ja selitteli pommiin nukkumisensa johtuneen silkasta työperäisen stressin aiheuttamasta väsymyksestä, joskin hänen Vinetolta lemahtava hengityksensä viittasi todellisen syyn löytyvän edellisiltaisesta Hiekka- ja Soraurakoitsijain liiton syyskokouksesta Hotelli Tammerissa. Uniäijä kipaisi pikaisesti takaisin sisälle ja veti nutun päällensä. (Eipä huomannut vaihtaa tohveleista työkenkiin.) Säkki heiluen Nukku-Matti juoksi pysäköintialueelle ja kätteli vasemmalla kädellä hyvästiksi. Etäältä kuulin hänen vielä sadattelevan Trabantin kylmäkäynnistysominaisuuksien puutteita. Sininen savu leijui tihkuisessa asfalttipihassa vielä monta minuuttia.
Unimestarin tapaaminen ei ollut sujunut aivan odotusteni mukaan. Veikkosen asunnon ovi näytti kuitenkin jääneen auki kiireessä, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kurkistaa sisään. Vanha matkatelevisio oli auki. Yöohjelmistossa näytti olevan tosiaikaista kuvaa jostakin, joka ilmeisesti oli olevinaan sinisenä aaltoilevaa merenpintaa. Taustalla soljui ryhävalaiden rakkauslaulujen ja scirocco-tuulen puhinan epäsymmetristä sekoitetta.
Tämäpä vasta oli kummallinen rivitalokaksio, asuinalueen maineenkin huomioon ottaen! Kaiken kukkuraksi nurkassa seisoi ihka-aito 1930-luvun puuliesi. Liedellä nökötti pikkiriikkinen leikkiastiastoon kuuluva kahvipannu. Hyvän sumpin ystävänä ja viimeksi aamulla kuuman kupillisen nauttineena tartuin pannuun ja kotvan etsittyäni onnistuin löytämään kahvikupin, jonka vetoisuus oli pannun kokoon nähden sangen mittavat kahdeksan desilitraa. Kaadoin koko pannullisen kahvikuppiin, joka hieman yllättäen täyttyikin miltei puolilleen. No, mitäpä tuosta...
En kuitenkaan kerennyt kunnolla aloittaa nautinnollista arabica-tuokiotani, koska huomasin kuvajaisesi kuumana väreilevässä juomassa. Näytit hymyilevän - jospa näitkin samaa unta - ehkä et kuitenkaan. Joka tapauksessa silmäluomeni alkoivat uhkaavasti painua kiinni... Vain hetkeä ennen vaipumistani unipeitteen alle näin silmiesi raottuvan ja huultesi muodostavan hiljaisen käskyn: "Nuku!"
